sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskuu, syyskuu




René-Jacques: Pont de Carrousel, 1950

Nuo huokaukset tuulien jo rannat kuulla saa,
ja lapset koulutiensä aloittaa.
On kurjet suon jo jättäneet,
on metsät vaienneet ja kaupunkien kasvot kylmenneet.
Syyskuu, syyskuu, minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu, tuuli vastaa ei.

- Hector


Claude Batho: La balancoire


Hectorin melankolinen laulu tuo mieleen syysillat sohvanurkassa hyvän kirjan ja lämpimän torkkupeiton kanssa sateen piiskatessa ikkunoita. Kirjasta ja torkkupeitosta puolestaan tulee mieleen seuraava Saarikosken runo, vaikka sen voi kuvitella yhtä hyvin kevät- tai kesäiltaan.



Minä rakastan sinua 
niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa
joka tuoksuu kirjoilta
Minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni
joka on veistetty sinua

- P. Saarikoski

Carlos Spaventa: Le vélo de l'artiste


Sinisen hämärän aika
kevyt kuin höyhenen pyyhkäisy
Kadulla vielä vesilätäköitä
Valkoisen talon ikkunoissa valoja
                  valkeita harsoja joiden takana elämä
Hetki jälkeen uudestisyntymisen

Sateen jälkeen aina haikea olo


H. du Bois: À la mer

Ja kun olin mennyt
          tuuli tasoitti kohoumat
          meri täytti painaumat
Eikä minusta jäänyt jälkeäkään.


Ken Davison: Lunenberg II, Nova Scotia 1985


- Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä
ja äkkiä on ilta

- S. Quasimoto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti