René-Jacques: Pont de Carrousel, 1950 |
Nuo huokaukset tuulien jo rannat kuulla saa,
ja lapset koulutiensä aloittaa.
On kurjet suon jo jättäneet,
on metsät vaienneet ja kaupunkien kasvot kylmenneet.
Syyskuu, syyskuu, minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu, tuuli vastaa ei.
- Hector
Claude Batho: La balancoire |
Hectorin melankolinen laulu tuo mieleen syysillat sohvanurkassa hyvän kirjan ja lämpimän torkkupeiton kanssa sateen piiskatessa ikkunoita. Kirjasta ja torkkupeitosta puolestaan tulee mieleen seuraava Saarikosken runo, vaikka sen voi kuvitella yhtä hyvin kevät- tai kesäiltaan.
niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa
joka tuoksuu kirjoilta
Minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni
joka on veistetty sinua
- P. Saarikoski
Carlos Spaventa: Le vélo de l'artiste |
Sinisen hämärän aika
kevyt kuin höyhenen pyyhkäisy
Kadulla vielä vesilätäköitä
Valkoisen talon ikkunoissa valoja
valkeita harsoja joiden takana elämä
Hetki jälkeen uudestisyntymisen
Sateen jälkeen aina haikea olo
H. du Bois: À la mer |
Ja kun olin mennyt
tuuli tasoitti kohoumat
meri täytti painaumat
Eikä minusta jäänyt jälkeäkään.
Ken Davison: Lunenberg II, Nova Scotia 1985 |
- Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä
ja äkkiä on ilta
- S. Quasimoto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti