maanantai 24. elokuuta 2009

Takaisin luontoon?

Ihastuin lukioiässä Alphonse Daudet'n romaaniin Kirjeitä myllyltäni. Luulen, että erityisesti siinä viehätti ajatus kirjailijan muutosta maaseudulle, kiireisen elämän rauhoittamisesta, paluusta "perusasioihin". Oli samantekevää, oliko kirjailija tosiasiassa edes tehnyt sitä elämänmuutosta vai ei - halusin uskoa siihen. (Sallittakoon ihmisen pitää illuusionsa, jos siitä ei ole kenellekään vahinkoa.) Hieman myöhemmin Kazantzakisin kirjassa Kerro minulle, Zorbas törmäsin jälleen kirjailijaan, joka halusi muuttaa elämänsä ja vetäytyi Kreetalle pieneen kylään. Haaveilin romanttisesti asumisesta vanhassa myllyssä, tallissa tai navetassa, "yksinkertaisesta" elämästä kaukana kiireestä ja kaupungin kumusta (vielä parempi tietysti, jos se olisi Provencessa, Toscanassa tai Kreikan saarella eikä Perä-Pohjolassa). Siellä elämä olisi aidompaa, todempaa...

No, se jäi vain haaveeksi, jonka toteutumisen eteen en koskaan oikeasti tehnyt liikettäkään. Mutta kummasti nyt, kun ystäväpiiri on neljänkymmenen ikävuoden nurkilla, yhä useampi tekee elämässään sen tapaisia ratkaisuja - vaihtaa uraputken ja pitkät päivät toimistossa kokonaan uuteen alaan, kouluttautuu käsityöammattiin tai hoitoalalle tai jää lasten kanssa kotiin, lähtee vuodeksi kiertämään maailmaa tai tekee muuten irtiottoja hektisestä työelämästä. ElämänLAATU painaa vaakakupissa enemmän kuin taloudelliset seikat, ainakin jos perusturvallisuus on taattu. En ole kuullut vielä yhdenkään katuneen päätöstään, päinvastoin.
Siitä samasta tarpeesta hypätä pois oravanpyörästä lähdin myös itse työpaikastani ja päätin alkaa tehdä enemmän asioita, joita itse haluan tehdä. Kuten lukea kirjoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti