Block Island

Nikolai II, Suomen suuriruhtinas

Luin vastikään Jorma ja Päivi Tuomi-Nikulan kirjan Nikolai II:sta. Oli murheellista nähdä, miten kaukana kansansa todellisuudesta tsaariperhe eli. Ympäröivän yhteiskunnan tilanne ja kuohunta eivät näyttäneet koskettavan hallitsijaa lainkaan. Tulee mieleen erinäinen joukko viime aikoina kukistuneita arabimaiden hallitsijoita.

Kirjan näkökulma Nikolai II:sta nimenomaan Suomen suuriruhtinaana eli Nikolai II:n suhde Suomeen (ja hänen poliittinen asenteensa sitä kohtaan) teki kirjasta erityisen kiinnostavan. Kirjan kerronta oli sujuvaa ja kuvitus teki teoksesta suorastaan kauniin. Satuin hieman aikaisemmin lukemaan Iivana Julmasta kertovan elämäkerran, ja oli mielenkiintoista nähdä Venäjän yhteiskunnan kehitys Iivanasta vallankumoukseen - vallankumouksen jälkeiset 100 vuotta tosin ovat olleet melkoista yhteiskunnallista muutosta siellä nekin.

Ihmisenä Nikolai II saattoi olla hyväntahtoinen ja miellyttävä, mutta väärässä asemassa sellainenkin ihminen saa paljon pahaa aikaiseksi.

Kesää odotellessa

Kevätpäivän tasaus on ohi ja valo voittaa pimeyden. Mieli karkaa jo kesäiltoihin, kukkiin ja kärpäsiin, mökkiin ja muurahaisiin, kirjoihin ja karviaisiin.

New York

New York, New York

MoMa oli itsessään yhtä hieno nähtävyys kuin sen taideteokset.

Montreal

Postilaatikko

Vesiposti

Grafiikkaa

Ihastuin ikihyvästi, kun näin eräässä galleriassa Mirka Johanssonin töitä. Ostin taiteilijalta suoraan kaksi graafiikan työtä: Unikkoketo (sarjasta Ruusun aika) ja Puistossa (sarjasta Romance). Kannattaa käydä katsomassa: http://www.mirkajohansson.fi/taidegrafiikka/

Nyt ne ovat kotona Pälvi Hannin, Kirsi Neuvosen, Tuula Lehtisen, Göran Augustssonin ja Raimo Kanervan töiden seurassa. Mukaan mahtuu myös mm. Tapio Kinnusen töitä 1960-luvulta ja Voitto Vikaisen puupiirroksia 1950-luvulta. Mietin jälleen kerran, miten ihmeessä joka kerta niiden katsominen tuottaa mielihyvää ja herättää tunteita ja ajatuksia. Ihan samalla tavalla kuin hyvän kirjan voi lukea moneen kertaan (ja aina löytää siitä jotain uutta tai kokea uudelleen sen herättämät tunteet) ja hyvän elokuvan voi katsoa monta kertaa. Miten suuressa kiitollisuudenvelassa olenkaan taiteilijoille niistä kaikista tunteista ja hetkistä, joita heidän työnsä ovat synnyttäneet, ja mitä elämä olisikaan ilman niitä tauluja, kirjoja ja elokuvia. Kiitos kiitos kiitos!

Ei se mitään, kun sen tietää

Luin viime viikolla Aunus Salmen kirjoittaman kirjan Henrik Virkkusesta (kiitos kirjasta, Mikko!). Olin kiinnostunut kirjasta jo kun se toissavuonna ilmestyi, mutten kiireiltäni ollut saanut sitä hankituksi. Minuun teki vaikutuksen Henrik Virkkusen vahva persoonallisuus ja älykkyys sekä se valtaisa työmäärä, jota hän monella saralla ehti tehdä ennen varsin ennenaikaista kuolemaansa. Hän herätti suorastaan ihailua - miten joku voikin olla niin älykäs, lahjakas, näkemyksellinen, työteliäs ja ilmeisen pidetty (ja komeakin...). Mutta jälkeenpäin mietin myös asian kääntöpuolta: kun Virkkunen oli mukana kaikessa illat ja viikonloputkin, aikaa perheelle ei ole voinut kovin suuresti jäädä. Ja toisekseen: ajalle tyypillisesti yhteiskunnalliset vaikuttajat olivat pääosin miehiä. Naisen rooli oli (mahdollisista kotiapulaisista ja päiväkodeista huolimatta) edelleen huolehtia kodin asioista, vaikka olisi käynyt työssäkin. Mietin, että omalta osaltani olen sentään onnellisempi keskivertoelämässäni, jossa aviomieskin osallistuu kotiasioihin. Mutta hienoa, että on sellaisia kuin Henrik Virkkunen!

http://www.pwc.com/fi/fi/tietoa-meista/historia.jhtml
http://www.rastor.fi/index.php?id=976